Moni yritys haluaa tulla nähdyksi avoimena viestijänä, mutta samalla vaikenee. Tekoälysovelluksilla voi vähän hämärtää tuota huomioparadoksia, mutta yritys ei voi olla kahta asiaa yhtä aikaa kuten Schrödingerin kissa kvanttimekaanisessa superpositiossa.
Voiko kissa olla yhtaikaa elävä ja kuollut? Tällä ajatuskokeella kuuluisa fyysikko Erwin Schrödinger havainnollisti kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä.
Schrödingerin kissakoe sopii myös viestintään. Moni organisaatio ilmoittaa reippaasti olevansa avoin viestijä, mutta vaikenee heti, kun eteen tulee asioita, joista se ei haluaisi viestiä.
Tilanne on huomioparadoksi – osuvasti Attention Paradox. Organisaatio haluaisi tulla nähdyksi tai kohdelluksi sellaisena, mitä se ei kuitenkaan uskalla olla.
Viestintää ei onneksi pidä nähdä mustavalkoisesti niin, että organisaatio voisi olla vain on tai off, täydellisen avoin tai täydellisen suljettu. On väistämättä tilanteita, joissa täydellisen avoin viestintä olisi suorastaan typerää.
Jos yrityksen laajentumisstrategia lähtee toisen yrityksen, Oy X Ab:n ostamisesta, ei sen kannata kertoa julkisuudessa suunnittelevansa tämän ostamista. Avoin viestintä saisi aikaan vastareaktion ja ainakin nostaisi ostettavan yrityksen hintaa.
Samalla tavoin sulkeutuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Kun omat vahvuudet eivät näy, yritys ei ole kiinnostava työpaikka eikä sijoituskohde. Sisältä ulospäin kulkevien viestien sulkeutuminen voi tarkoittaa myös silmien sulkemista ulkopuoliselta palautteelta, mistä ei nykymaailmassa myöskään seuraa hyvää.
RAHALLA SAA JA HEVOSELLA PÄÄSEE
Jotkut organisaatiot yrittävät ratkaista huomioparadoksia rahalla. Omia viestejä rummutetaan suurilla mainoskampanjoilla eikä kaksisuuntaiseen viestintään uhrata voimia. Valitettavan yleistä amerikkalaisissa suuryrityksissä, joiden byrokraattiset viestintäkäytännöt hiljentävät tehokkaasti maayhtiöt.
Jättibudjettiparadoksi edellyttää lihavaa markkinointikassaa. Taitava viestijä selviää paljon pienemmillä panoksilla kuin suuri mainostaja ja tulokset ovat monesti uskottavampia.
“ÄLÄ SOITA MEILLE, ME SOITAMME SINULLE”
Teknologia on avannut edullisia tapoja tiedottaa organisaation asioista, organisaation ehdoilla. Aktiivinen somettaja synnyttää harhakuvan avoimesta viestijästä. Somessakin toiminta on kuitenkin enimmäkseen niin yksisuuntaista, että viestintäalan yhdistyksen vanhan nimen ’Tiedotusmiehet’ voisi kaivaa taas naftalista. Vapaana on myös sitä edeltänyt ilmaus ’propagandaosasto’.
Nettisivujen chattibotit ovat käteviä, mutta vastaavat vain muutamaan ennalta sovittuun kysymykseen. Liian moni yritys piiloutuu näiden digitaalisten ratkaisujen taakse, jolloin asiakas turhautuu.
Teknologia auttaa siis tiedottamisessa eikä ratkaise huomioparadoksia. Siihen auttaa vain viestiminen ja sanojen lisäksi teot.
Miten sulkeutuja selviää median kanssa?
Mediasuhteet muodostavat yritysjohdon erityisparadoksin. Omia viestejä olisi kivaa lukea mediasta, mutta journalisti voi alkaa kyselemään hankalia. Uskaltaako toimittajaa tavata ensinnäkään?
On tietysti hyvä kysyä, mitä hyötyä medianäkyvyydestä voisi olla. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että yritysjohdon runsaasta näkyvyydestä olisi aina hyötyä. Esimerkiksi Hufvudstadsbladet käytti hiljattain Erkki Etolasta valokuvaa vuodelta 2007, koska sen tuoreempaa ei ollut käytettävissä. Silti Etolan Etra Oy on kasvanut ja kannattanut erittäin hyvin jopa pandemian aikana.
Johdon medianäkyvyys voi kuitenkin olla tärkeää esimerkiksi työnantajakuvan rakentamisessa, fiksut näkemykset tulevasta suunnasta voivat tehdä yhtiöstä kiinnostavan sijoituskohteen ja menestyksen esiintuominen houkuttaa asiakkaita.
Mediapullasta ei kuitenkaan voi noukkia vain rusinoita. Pitää olla valmistautunut siihen, että johdon autot, veneet ja mahdolliset töppäyksetkin ovat median leipää, kun sen kiinnostus on kerran herännyt.
Yritys ei voi olla mediankaan suhteen yhtaikaa elävä ja kuollut.
Kolme tapaa viestiä ja olla viestimättä
- Strategiaa tehdään 50 hengen voimin kymmenessä työpajassa.
Pidetään henkilöstöinfo ja lähetetään yksi tiedote. - Tehdään viestintäsuunnitelma, hiotaan viestit ja kanavat.
Ei kuitenkaan toteuteta suunnitelmaa. - Rakennetaan uusi palvelu, josta toivotaan globaalia läpimurtoa.
Varataan markkinointiin ja viestintään 50 000 euroa.
Onko viesti elossa vai kuollut?
Schrödingerin testiä mukaillen:
- Suljetussa huoneessa on sidosryhmän edustaja.
- Huoneeseen on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja viestistä.
- Ydin hajoaa 50 prosentin todennäköisyydellä tunnin sisällä. Jos ydin hajoaa, se käynnistää laitteiston, joka lähettää viestin.
- Kun huoneen ovi avataan, sisällä on joko hajonnut ydin sekä viestistä ilahtunut sidosryhmäläinen tai hajoamaton ydin ja viestistä tietämätön sidosryhmäläinen.
Kysymys kuuluu: Voiko sidosryhmäläinen olla sekä ilahtunut viestistä että tietämätön siitä?
