Ymmärrettävä viestintä tukee yrityksen liiketoimintaa ja antaa potkua myös pörssiyhtiön osakevaihtoon. Siksi monen yhtiön kannattaisi perata omat viestinsä tarkalla kammalla.
Tasavallan presidentti Aleksander Stubb kannusti luopumaan narratiivista, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa sotaa.
Kaikista muistakin narratiiveista kannattaisi luopua, sillä meillä on oivallinen kansantajuinen sana ”tarina”. Toisinaan sopivat myös ajatus, käsitys ja selitys. Ehkäpä presidentti olisi voinut puhua vaikkapa päähänpinttymästä.
Narratiivi ja konteksti esiintyvät toistuvasti mediassa ja ärsyttävät monia. Viestin perille menon kannalta on huono lähtökohta, jos vastaanottajaa ärsyttää jokin sana.
Yhtä huono asia on, jos kuulija ei ymmärrä asiaa. Silloin hän saattaa jumiutua pohtimaan vierasta sanaa samaan tapaan kuin puhujan uutta takkia, ja osa asiasta voi livahtaa kokonaan ohi.
Jokainen tunnistaa tilanteen, jossa joku paikalla olija kysyy asiaa, jonka olet juuri selittänyt. Silloin viestintä ei mennyt ihan putkeen. Tai meni väärään putkeen. Vikaa voi toki olla viestin vastaanottajassakin, mutta yleensä kannattaa katsoa peiliin. Minkä virheen tein kertomuksessani vai teinkö jopa useita? Näistä kannattaa yrittää oppia.
Selkeä kieli tukee yritystä
Myös yrityksillä on paha taipumus sortua vaikeaselkoisuuteen. Eräs yritysjohtaja ihmetteli aikoinaan yrityksensä nettisivulta löytyvää strategian kuvausta: ” Ei tästä tosiaankaan ymmärrä mitään.”
Epäselvä kieli on yritykselle paljon enemmän kuin kielenhuoltokysymys. Joskus se voi kaataa ostopäätöksen, kun asiakas ei ymmärrä yrityksen viestiä. Samoin henkilöstön on vaikeaa noudattaa strategiaa, jos sitä ei ymmärrä.
Sijoittajaviestinnässä on liikaa sumua
Huono kieli ja narratiivi kukoistavat etenkin yritysten sijoittajaviestinnässä. Analysoimme kaikkien suomalaisten pörssiyhtiöiden sijoittajaviestit, jotka koskivat kilpailua, tekoälyä, innovaatioita ja geopolitiikkaa.
Parhaat yhtiöt kertovat näistä asioista jopa erittäin konkreettisesti ja selkeästi. Suorastaan innostavasti niin, että sijoittaja saa eväitä arvioida yhtiön tulevaisuuden menestystekijöitä.
Monet kuitenkin kuittaavat asiat kryptiseen tyyliin tai suorastaan vaikenevat. Monissa teksteissä näkyy juristin tai kirjanpitäjän sielunmaisema, jossa kiinnostavuus ei näyttele merkittävää roolia. Silloin viesteissä todetaan asioita, mutta ei selitetä niin, että ulkopuolinen oikeasti voisi ymmärtää.
Epäselvä ja liian niukka viestintä palvelee kuitenkin huonosti omistajia sekä yritystä itseään. Jos sijoittaja laittaa rahaa yhtiön osakkeisiin, on hänellä hyvinkin perusteltu oikeus vaatia läpinäkyvyyttä. Sitä että yhtiö kertoo kansantajuisesti esimerkiksi, mitä yhtiön T&K-investoinnit ovat tuottaneet tai miten yhtiön näkee geopoliittisten muutosten ja tekoälyn vaikuttavan liiketoimintaan.
Miksi joku laittaa rahojaan yhtiöön, joka ei uskalla todeta edes omaa markkinaosuuttaan puhumattakaan, että kertoisi jotain kilpailijoista? Ei miksikään. Siksi monen yhtiön osakevaihto on niin vähäistä, että osakekurssia voi heiluttaa pk-yrityksen kahvikassalla. Tällaiset yhtiöt ovat listautuneet, mutta silti niiden ympärillä ei ole markkinoita.
Yritysten kannattaa toisinaan arvioida viestinsä ulkopuolisin silmin, etsiä uusia keinoja kertoa tärkeistä asioista ja poistaa sisällyksettömät narratiivit kaikista konteksteista.
