Yksi konkreettisimmista kestävyysraportoinnin askelista edellyttää tavarantoimittajien, alihankkijoiden ja kumppaneiden kentän perkaamista. Mistä ostamme? Mitä ostamme ja kuinka paljon? Mistä hankinnat ovat peräisin? Yrityksen on opeteltava tuntemaan kumppaninsa.
Teolliset yritykset ostavat paljon materiaaleja, osia, tuotteita ja palveluja eri puolilta maailmaa. Vuoden alusta voimaan astunut kestävyysraportointivaatimus edellyttää, että yritys tietää, mistä tavarat ovat peräisin. On tunnettava, missä oloissa ne tuotetaan ja kuinka tuotanto vaikuttaa paikallisiin työntekijöihin tai yhteisöihin. On myös selvitettävä, onko hankittuja materiaaleja peräisin riskimaista tai alkuperäiskansojen alueilta.
Lainsäätäjä on määrännyt arvoketjujen tunnistamisen pakolliseksi. Reaalimaailmassa tästä työstä on myös hyötyä: Ne ovat osa riskien kartoittamista ja tulevien ongelmien välttämistä. Välillä suorastaan kriisiviestintätilanteiden torjumista ennakkoon.
Kestävyysdirektiivin mukaan yrityksen hallitus vastaa kestävyystiedoista. Se edellyttää myös varmistumista tavarantoimittajien ja liikekumppaneiden eettisesti kestävistä toimintatavoista ja hankintaketjuista edelleen taaksepäin. Isolle yritykselle se on erittäin iso haaste, keskikokoisellekin ihan kohtalainen.
Liikekumppaneiden toiminnan tasosta voi varmistua – siihen on eritasoisia keinoja – mutta perusta rakennetaan yrityksen eettisillä tai liiketoiminnan periaatteilla, Code of Conductilla englanniksi tai mitä nimitystä periaatteista nyt haluakaan käyttää. Niitä olemme viime kuukausina rakentaneet asiakkaillemme. Joko ne löytyvät yrityksesi nettisivuilta?
