Viestiminen on yllättävän usein velvollisuus, vaikka sen pitäisi olla mahdollisuus innostaa, ohjata ja torjua ennakolta ongelmia.
Taloyhtiöiden asukkaat kipuilevat kerta toisensa jälkeen, kun kukaan ei kerro, miten piinaava remontti etenee. Viestimisen pakkoa ei ole havainnut hallitus, isännöitsijä eikä rakennusyhtiö.
Asiakas palkkaa viestintätoimiston auttamaan. Kun ehdotamme viestintää, yllättävän usein päädytään pohtimaan, miksi ei pidä viestiä. Viestiminen pelottaa.
Onko viestimisen sietämätön pakko suomalais-ugrilaisten kansojen erityispiirre? Virolainen kirjailija Valdur Mikita jopa kannustaa kirjassaan ”Kanttarellin kuuntelun taito” meitä olemaan sellaisia kuin olemme. Introvertilta kansalta ei small talk suju.
PROJEKTIN EI OLE PAKKO ONNISTUA
Niukka viestintä on keskeinen syy projektien epäonnistumiseen. Kansainvälisen projekti-instituutin PMI:n mukaan projektin johdon tärkein tehtävä on suunnitella viestintä huolellisesti. Tämä ei tarkoita ainoastaan viestintää projektitiimin sisällä, vaan kaikkien sidosryhmien puhuttelua tavalla tai toisella.
Epäselvät tavoitteet ovat toinen keskeinen projektien epäonnistumisen syy. Epäonnistumista ei kai kuitenkaan voi pitää ihmeenä, jos tavoitteet ovat epäselvät eikä viestintä toimi. Mitä muuta lopputulosta voi silloin odottaakaan?
Mutta mikäs pakko projektin on onnistua?
ÄLÄ KYSY JURISTIN NÄKEMYSTÄ
Kysymys viestimisen pakosta juontanee juurensa juridiikkaan. Pörssiyhtiön on pakko viestiä, kun pykälät pakottavat siihen. Säännöt asettavat kuitenkin viestimisen minimin. Mikään ei estä viestimästä enemmän.
Pörssiyhtiöt pohtivat usein esimerkiksi, velvoittavatko säännöt tiedottamaan tehdystä kaupasta. Usein yritys päätyy siihen, että eivät velvoita. Olisiko siitä huolimatta viisasta tiedottaa? Kiinnostaisiko osakkaita, henkilöstöä ja asiakkaita kuulla, mitä uutta yrityksessä tapahtuu? Saattaisiko hyvä viestintä jopa innostaa sidosryhmiä. Voisiko viestintä auttaa menestykseen, kun vaikkapa henkilöstö ymmärtäisi, miten tärkeä diili on työn alla.
Kannattaa muistaa, että myös viestimättä jättäminen on aktiivinen valinta. Hiljaisuudesta kumpuavat viestit eivät kuitenkaan yleensä ole niitä, joita yritys haluaisi tuoda esiin. Hiljaisuus kun kertoo sidosryhmille, että yrityksessä ei tapahdu mitään tietämisen arvoista eivätkä sidosryhmätkään ole sille erityisen tärkeitä.
SUHDANNEKUOPASSA ON AIKAA HIOA VIESTINNÄN SUUNTAA
Matalasuhdanteessa moni yritys karsii kustannuksia ja supistaa viestintäänsä. Samalla sidosryhmät putoavat epätietoisuuden kuoppaan.
Olisiko kuitenkin fiksua karsia suuria viestintäprojekteja ja keskittyä vuorovaikutukseen tärkeiden sidosryhmien kanssa? Ainakin henkilöstöstä ja asiakkaista kannattaisi pitää kiinni, vaikka suhdanteet koettelevatkin.
PAKOSTA MAHDOLLISUUKSIIN
‘Onko pakko viestiä?’ on yleensä väärä kysymys. Kysy mieluummin, miten viestiminen voisi auttaa paremmin eteenpäin.
Hyvä viestiminen on erityisen tärkeää, kun ympärillä myllertää. Kun Venäjä sotii Ukrainassa, USA asettaa ystävilleen uusia tulleja ja tekoäly muuttaa maailmaa, sidosryhmiä kiinnostaa, miten yritys luovii aallokossa.
Jos mullistukset johtavat yrityksessä muutoksiin, on sen elintärkeää viestiä hyvin uudesta suunnasta ja keinoista päästä eteenpäin.
