Kampasin keväällä vuosikertomusten sisältöä tiheällä kammalla ProComin vuosikertomuskisan tuomaristossa. Tuolloin huomasin, että monet vuosikertomukset voisivat skarpata viidessä asiassa. Ainakin tällainen piensijoittaja ja entinen taloustoimittaja kaipaisi sisältöön usein lisää havainnollisuutta, uskottavuutta, todistusvoimaa, oleellisuutta ja käyttäjäystävällisyyttä.
Havainnollisuus tarkoittaa, että yritys ei tyydy toteamaan, että ”kehitämme ketteryyttä ja asiakaskokemusta”. Ketteryys on hienoa sana, mutta ei anna perusteita sijoituspäätökselle eikä millekään muullekaan päätökselle. Lukijaa kiinnostavat konkreettiset hankkeet ja mitattavat tavoitteet.
Uskottavuutta puolestaan lisää huomattavasti, jos yritys perustelee tavoitteensa ja tuo esiin myös haasteita. Tavoiteriman nostaminen korkealle on hieno asia. Kunnianhimoiset tavoitteet innostavat. Mutta mitä korkeammalle riman nostaa, sitä enemmän sijoittaja kaipaa vastauksia kysymykseen, miten ihmeessä noin kova hyppy on mahdollista. Haasteet puolestaan ovat tärkeitä siksi, että jokainen tietää, että yhdenkään yrityksen vuosi ei ole pelkkää voittokulkua.
Todistusvoimaa tuovat luvut. Yritykset toteavat mielellään olevansa esimerkiksi alansa johtavia toimijoita. Jos sanoo olevansa johtava, voi yhtä hyvin tuoda luvut pöytään.
Oleellisuus tarkoittaa, että yrityksen kannalta tärkeät asiat löytyvät riittävän kattavasti. Tämä on ymmärrettävästi suuri haaste, sillä vuosikertomusta ei voi paisuttaa monisatasivuiseksi möhkäleeksi. Pahimmillaan oleellinen hukkuu massaan, vaikka se olisikin yritetty nostaa esiin.
Käyttäjäystävällisyys koskee sekä painettua että digitaalista versiota. Toimitusjohtajan katsausta on helpompi lukea, jos tekstissä on väliotsikot, jotka ryhmittelevät asiat ja tuovat lukijalle happea. Hyvä infografiikka on käyttäjäystävällistä ja myös havainnollista. Edes digitaalisuus ei helpota vuosikertomuksen lukijan elämää, jos teknologia ohjaa tekemistä liikaa. Painettu versio on yllättävän kätevä käyttöliittymä useimpiin digitaalisiin verrattuna, vaikka sähköisessä on eittämättä omat etunsa. Pahimmillaan tottumaton lukija ei tiedä, missä kohtaa digiversiota on menossa.
