Organisaation johtaminen, varpusparven lennonjohto, edellyttää hyviä työkaluja. Ymmärrettävä visio – yhteinen tulevaisuudenkuva – on kuin näkyvä merkkipaalu, joka pysyy, vaikka parvi välillä säntäilisikin ympäriinsä. Strategia puolestaan antaa varpusparvelle yhteisen tahdin ja sisäisen järjestyksen.
Kaikissa organisaatioissa on hyvä kysyä, onko visio ja strategia ymmärretty ja sisäistetty riittävän hyvin. Ohjaavatko ne toimintaa? Kuinka työn alla oleva asia auttaa pääsemään sinne, minne ollaan matkalla? Ettei vahingossa jouduta sinne, minne näytetään olevan menossa.
Visio ja strategia antavat omalle väelle hyvät suuntimet ja ovat keskeisiä johtamisen välineitä. Niistä saa aineksia myös vuorovaikutukseen muiden sidosryhmien kanssa. Strategian ymmärrettävä kuvaus auttaa muitakin ymmärtämään organisaation prioriteetit.
Vision, strategian ja toiminnan tarkoituksen selkeä kuvaus konkretisoi yhteiskunnalle tuotetun lisäarvon ja kuvaa meneillään olevia muutoksia. Nämä suuntimat kertovat myös, mitä toimintaympäristössä pitäisi muuttaa, jotta organisaation olisi mahdollista palvella asiakkaitaan, luoda menestystä ja tuottaa arvoa ympäröivälle yhteiskunnalle.
Hyvä kuva vai tuhat sanaa?
Yrityksissä hallitus ja johto pohtivat strategiaa vähintään useita kuukausia. Sitten se valutetaan oman väen niskaan sisäisessä infossa. Ei ole ihme, ettei se jää mieleen, ellei siitä jatketa porukalla puhetta ja mietitä tiimeissä aikaa myöten, mitä se meiltä aikuisten oikeasti edellyttää.
Johdon strategia laaditaan sanalliseen muotoon. Viestiä täydentävät lukuisat pylväskuviot ja piirakat. Syntyy pitkä, hyvää sisälukutaitoa ja luetun ymmärtämistä edellyttävä vaativa kirjallinen esitys, joka sopii parhaiten sitä tekemässä olleelle johdolle itselleen. Useimmat muut kohderyhmät hahmottavat pääpointit muilla tavoin.
Voisiko vision ja strategian tiivistää yhteen kuvaan? Yleensä kyllä, mutta kuvan pitää silloin olla todella hyvä. Entä voisiko strategian piirtää sarjakuvastripiksi? Miksei? Sarjakuva voisi herättää suuren yleisönkin mielenkiinnon. Muitakin konsteja toki on. Hauska esitysmuoto ei vähennä strategian painoarvoa, mutta lisääkin sen käytettävyyttä.
Mitä kaikkea strategian ytimeen?
Organisaation kulttuurista riippuu, mitä strategian viestintäprosessiin kannattaa sisällyttää. Piirretäänkö mukaan koko kehityskaari – mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus? Kyllä, jos tulevaisuus on menneisyyden jatke. Jos se ei ole, epäjatkuvuuskohtakin on syytä nostaa esiin.
Entä työmme tuottama lisäarvo eri sidosryhmille? Kyllä, eihän mikään organisaatio toimi tyhjiössä. Varsinkin silloin materiaali sopii myös sidosryhmätyöhön.
Toiminnan keskeiset painopistealueet? Toki, nehän ovat askelmerkkejä eteenpäin. Muutokset? Sehän on keskeinen kysymys: Mitä meidän pitää tehdä toisin, jotta pääsemme sinne, minne aiomme mennä.
Myös onnistumisen vaatimat uhraukset tai ponnistukset kannattaa tiivistää samaan maailmanselitysmalliin. Mitä sellaista meillä on, joka mahdollistaa onnistumisemme tässä toimintaympäristössä? Mitä on hankittava lisää, jotta menestymme?
Pelit ja vempeleet leikkiin mukaan
Visualisoidun vision ja strategian elementeistä, muodoista ja väreistä, on helppoa kehittää tukimateriaalia sisäiseen ja ulkoiseen vuorovaikutukseen. Ne tekevät strategian näkyväksi, eivät vähennä sen arvoa.
Joskus on tehty kiikareita tulevaisuuteen katsomiseen, kompasseja suunnistukseen, pelipalloja sammaloitumisen estämiseksi tai laadittu päivän talouslehteen uudet pääuutiset. Ruokalan ovessa vastaan tuleva juliste ja hissin oven tarrat ovat perinteisiä konsteja, joiden lisäksi some-kanavat, pelit ja virtuaalimaailma tarjoavat pussillisen uusia.
Jokainen esimies vie samaa viestiä, kunhan hän saa siihen sopivat työkalut. Kun strategia on jatkuva johtamisen väline, se tulee eläväksi. Strategia jalkautuu arkeen. Ja niinhän sen pitää tehdä – miten se muuten voisi suunnata varpusparven säntäilyä?
