Jokaisessa organisaatiossa on sooloilijoita, jotka toimivat oman päänsä mukaan yhteisistä linjauksista välittämättä. Hyvä viestintä on yksi työkalu, kun porukka halutaan samaan suuntaan.

Kun yhdessä sovittu, uusi strategia neuvoo menemään etelään, lähtee sooloilija pohjoiseen, kaakkoon tai mihin sattuukin parhaaksi katsomaan. Uusi strategia ei saa sooloilijaa muuttamaan vanhaa suuntaansa.

Sooloiluun voi toki olla muitakin syitä kuin ankkurointi menneisyyteen. Osa oman tiensä kulkijoista toimii jatkuvasti selkäytimellä. Heidän toimintaansa eivät ohjaa strategia tai muut sopimukset, vaan sen hetkinen mielentila. Tällaiset ihmiset eivät muista sopimuksia strategiasta puhumattakaan, vaan heille jokainen työpäivä on uusi tässäkin mielessä.

Kolmas ryhmä oman tiensä kulkijoista muodostuu vahvoista asemiensa puolustajista. He näkevät, että yhdessä sovitut asiat vaarantavat heidän oman asemansa. Joskus he voivat olla oikeassa, toisinaan väärässä. Monissa tapauksissa poteron puolustaminen vaarantaa kuitenkin heidän ja muidenkin asemia enemmän kuin uudet valinnat.

Neljäs sooloilijaryhmä koostuu luovista kokeilijoista, joiden elämäntehtävä on etsiä uusia ratkaisuja koko ajan. Siksi aamulla sovittu on jo iltapäivällä liian vanha ratkaisu näille ihmisille.

Sooloiluille kannattaa antaa tilaa

Sooloilija voi olla tuskastuttava jääräpää, sinkoileva höpsö tai luova innovaattori. Tai sitten jotain muuta.

Sooloilu on yleistä ja sitä on käytännössä mahdotonta estää. Siihen eivät ole kyenneet edes väkivaltaisimmat diktaattorit, jotka ovat syöttäneet sooloilijat leijonille.

Siksi sooloilua ei kannata edes yrittää nujertaa, vaan sille on viisasta antaa tilaa. Sooloilu voi nimittäin olla aidosti hyödyllistä etenkin, kun se suuntautuu uusien ideoiden kehittämiseen.

Paha paradoksi on siinä, että sooloilu voi synnyttää innovaatioita, mutta samaan aikaan se hidastaa uusien innovaatioiden toteuttamista. Sooloilijat eivät lähde uuteen suuntaan, vaikka toiset sooloilijat olisivat tehneet älykkään innovaation.

Huonoimmillaan sooloilu lisää paljon kitkaa, hidastaa päätösten toteuttamista ja hajottaa voimia.

Kaikki viestintävoimat suuntaa näyttämään

Koska sooloilu on organisaatolle voima ja vastavoima, on johdon kriittisen tärkeä tietää, milloin sooloilulle kannattaa antaa tilaa ja milloin ei. Turhinta on periaatteellinen taistelu pienistä asioista, koska niihin kuluu energiaa ja taistelun haitat ovat hyötyjä suurempia. Juuri näitä taisteluita organisaatioissa on eniten.

Sooloilua ei puolestaan voi sallia, kun on kyse yrityksen kannalta fundamentaalisista asioista. Esimerkiksi strategia on sellainen. Myös aikataulukriittisissä asioissa sooloilu voi aiheuttaa suuria ongelmia. Valitettavasti myös näissä asioissa syntyy turhan usein sooloilua, joka hajottaa strategiaa tai vaarantaa sovitut aikataulut.

Johto voi vähentää sooloilua hyvällä viestinnällä. Hyvä viestintää tarkoittaa esimerkiksi strategiauudistuksessa, että

  1. muutoksen hyödyt väännetään rautalangasta niin yksinkertaisiksi kuin mahdollista,
  2. muutoksen merkitys henkilöstölle konkretisoidaan,
  3. viestiä toistetaan enemmän kuin useimmat jaksavat toistaa ja
  4. viestiä viedään monien kanavien ja useiden henkilöiden kautta.

Hyvän strategiaviestinnän elementit ovat tuttuja, mutta eivät välttämättä aina käytettyjä. Strategiaviestit jäävät usein ylätason jargoniksi, jota on vaikea sisäistää. Henkilöstö jää pohtimaan muutoksen merkitystä, kun sitä ei välttämättä kerrota, ja kärsimättömät johtajat väsyvät nopeasti viestin toistamiseen. Riittämätön viestintä on usein syy siihen, että henkilöstö ei osoita varsinaista innostusta uutta strategiaa kohtaan.

Strategiauudistuksissa viestintä on vain yksi työkalu innostuksen synnyttämiseen. Monet muutostyökalut, kuten kannustavat palkkiojärjestelmät ja esimies-alaiskeskustelut, ovat enemmän HR:n kuin viestinnän pakissa. Viestinnän ja HR:n onkin tehtävä saumatonta yhteistyötä sooloilun minimoimiseksi.

Jos normaalit johtamisen työkalut eivät ohjaa sooloilijaa yhteiselle tielle, kannattaa pohtia tämän siirtämistä tehtävään, jossa sooloilu on voimavara. Joskus tuo tehtävä voi löytyä parhaiten jostain toisesta organisaatiosta.

Aina kannattaa kuitenkin muistaa, että sooloilijat ovat elinvoimaista ihmislajia – meitä on vaikea nujertaa lopullisesti.

 

Viisi pointtia sooloilijoista

  1. Sooloilija voi vastustaa yhteisiä päätöksiä monesta syystä
  2. Sooloilija voi olla sekä innovatiivisuuden voimavara että toteutuksen jarru
  3. Selkeä ja vuolas viestintä suuntaa sooloilua paremmin
  4. Tärkeässä muutoksessa kaikki johtamisen työkalut kannattaa valjastaa uuteen suuntaan sooloilun vähentämiseksi
  5. Kriittisessä tilanteessa sooloilijalle voi löytyä sopivin tehtävä organisaation ulkopuolelta
Strategian kiteytys