Skip to main content

Tuoreeseen viestinnän väitöskirjaan tiivistyy kehitys, joka mietityttää montaa organisaatiota: Kun asiantuntijoiden ja esimiesten työ viestinnällistyy, kuinka moneen asiantuntijan pitää venyä. Viestinnällistymisen myötä organisaation viestijän tehtäväkenttä muuttuu, viestinnän tekijästä tulee viestinnän mahdollistaja.

Kaisa Pekkala toteaa Jyväskylän yliopistossa 8. lokakuuta 2021 tarkastetussa väitöskirjassaan, että ”etenkin asaintuntijaorganisaatiot ovat tulleet yhä riippuvaisemmiksi työntekijöidensä viestintäaktiivisuudesta ja -kyvykkyydestä”. Kokemuksemme tukevat tätä: Yhä useammassa organisaatiossa viestiminen sisältyy asiantuntijan työhön.

Asiantuntijuuden vai hierarkian mukaan?

Autoimme jokunen viikko sitten suomalaista asiantuntijaorganisaatiota vahvistamaan vaikuttavuuttaan. Työpajoissa haettiin organisaation ja sen asiantuntijoiden rooleja viestijöinä.

Johdolle oli uutta ajatus, että organisaatiosta voisi nousta kasvoja julkisuuteen ohi virallisen hierarkian. Ja että se olisi jopa toivottavaa. Johdon kanssa haettiin käytännön pelisääntöjä, jotta joukolla julkisuuteen astuminen olisi linjakasta.

Rohkeita ja harkitsevia

Osa asiantuntijoista halusi heti heittäytyä uuteen rooliin ja lähteä julkisuuteen oman asiantuntemuksensa pohjalta. Heidän kanssaan pohdittiin ulostulojen rajoja ja sitoutumista yhteisiin toimintaperiaatteisiin. Jokainen asiantuntija edustaa myös organisaatiotaan ja kuvastaa – tahtoi tai ei – organisaation osaamista omalta osaltaan. Julkisuuteen astuessaan asiantuntija nostaa esiin koko organisaation työtä oman erityisosaamisensa lisäksi.

Joillekin asiantuntijoille kannustus ulospäin suuntautuvaan viestintään oli pelottava ajatus. Heidän kanssaan haettiin persoonaan sopivia rooleja. Ei kaikkien tarvitse asettua viestimisessään samaan muottiin. Joku puhuu mielellään toimittajien kanssa, joku toinen on hyvä kiteyttämään viestinsä Twitterissä ja kolmas nauttii bloggaamisesta.

Asiantuntijoita rohkaisemme viestimään omien vahvuuksiensa pohjalta. Toki heikkouksiaan kannattaa kehittää, mutta vahvuuksista aloittaminen kannustaa eteenpäin paremmin. Vaikeimmasta aloittaminen on aina vaikeinta.

Esihenkilöiltä odotetaan viestintätaitoja

Jo jonkin aikaa arjessamme on näkynyt esihenkilöiden tuska uusien rooliodotusten puristuksessa. Ryhmänvetäjien ja tiimivastaavien viestintävalmennuksia toivotaan aiempaa enemmän.

Kun esihenkilöt hakevat yhdessä näkökulmia organisaation strategian toteuttajina, sisäisen kulttuurin rakentajina ja muutoksen tekijöinä, syntyy antoisia keskusteluja ja parhaita käytäntöjä jaetaan sujuvasti.

Henkilöstön viestintärooli  ja -osaaminen ovat varmasti myös vahvistumassa uusien sukupolvien tullessa työelämään. Monelle nuoremmalle kollegalle oma somerooli on itsestään selvyys ja siitä on hyvä lähteä miettimään organisaation yhteisiä viestinnällisiä tavoitteita.

Asiantuntijuudella eteenpäin

Asiantuntijuus saa näkyä ja on erittäin hyvä lähtökohta organisaation näkyvyydelle. Asiantuntijoiden esiinmarssi nostaa esiin uusia kasvoja ja uutta ilmettä. Samalla viestinnän rooli muuttuu viestinnän tekijästä projektien vetäjäksi ja valmiuksien vahvistajaksi. Valmentava viestintä onkin sitten jo melkein oma lajinsa.